tuhannen ja yhden yön jälkeen (2017)

yhä todellisuuden siivellä
jos tähdet räjähtävät
minun silmilleni ne poksahtavat
naamani ei ole juusto
aurinko saa sen tutaa
levitessään päin pläsiä

aamulla hyllyy
auringon kohdalla taivaalla
lämmin hyytelöklöntti
virtahevot haukottelevat rannalla
kultahampaat välkkyen
kohta tytöt kirmaavat ilkosillaan uimaan
sitten tulevat pojat ja piilottavat niiden vaatteet
    - yleistä hälinää -

iltasella minun huoneeseeni on saapunut rauha
ystävälliset mutta tuntemattomat henget
liihottavat vapaassa tilassa
- kokemusten keskipiste on romahtanut -
ja steariini kiehuu rivosti
metallisissa kynttilänjaloissa
ne toi minulle Kreikasta
neljäkymmentä vuotta sitten    
seksin maailmanmestari.
blondi

TARINA VILLISTÄ LÄNNESTÄ (2005)

Olin tiedustelija silloin.
Vaelsin laaksoissa ja vuorilla
missä unet ovat väkeviä ja vaarallisia
kuin meskaliinin värjäämiä.
Tunsin hyvin käärmeen kotkan ja karhun.
Kai muistutin yhtä aikaa niistä jokaista
sillä intiaanipenskat huusivat
loco loco gringo
kun ratsastin kukkuloilta vähäiseen kylään.
Sen laidalta keksin kanttiinin
jota kaksi säkkipukuista piti.
Kanttiinissa oli kapea takahuone.
jossa kauhtuneet verhot
pullon tequilaa päydälla
makuulavitsan vieressä.
Ei tuuletinta.
koska sähkää ei siihen aikaan vielä ollut.
Hymyilevä sysisilmäinen senjorita
istui hajareisin laverin laidalla
paljaat polvet paistaen
avasi vyöni ja
riuhtaisi housuni alas.
Sen nainen voi tehdä niin että
penis pongahtaa esiin kuin vieteripamppu
ja niin hän sen teki.
Halusi nähdä kuinka haluan
ja mitä teen että saan.
Minua odotti ohjastus
ratsastus upotus  ja
paljon sellaista irstasta maagista
intohimoa
johon en ollut ennen kajonnut.

Otin lempimisestä kaiken irti.
Näin voi sanoa.
En tiedä menikä siihen viikkoja
kuukausia vai vuosia.
Vasta kun sateet tulivat
poistuin backstagen olkipatjalta
baarin puolelle.
Se oli täynnä rajuilman yllättämiä märkähattuja.
Jukeboksi veivasi umpineuroa
teknohälkkää sillä.
sähkö oli poissa ollessani keksitty.
Tyypit dokasivat jonkun toisen piikkiin
jankkasivat jonkun toisen ajatuksia ja
kaikista oli nastaa kun oli KIVAA.
Läimäytin härkäpiiskalla baaritiskiin ja karjaisin:
Mikä Lälläricityn saluuna tästä
Cantina Äijälästä on tehty?
Sapettaa tälläinen neitikattaus!
Jengi hohotti ja eräs valopää huomautti:
nykyisin sanotaan  vituttaa.
Silloin tuli minun vuoroni nauraa:
Jos ette bonjaa millaiset vihan nesteet
on säilätty
sappeen maksaan ja munuaisiin
miten voisitte tietää vitusta
mitään oleellista.
Hirmuhävystä
jossa kiehuu mielihyvän tuolle
puolen pyrkivä pyärremyrsky.
Kurimuskisulista
jonka edessä seisoessaan
univormut jäykistyvät ja
profeetat repivät pelihousunsa.
Kuunnelkaa täten minua.
Totuuden huoraa.
Joka on uskollinen vain omalle
kokemukselleen
vaikka elää tuhannen näyn keskellä.
Joka rakastaa paljasta paljasta pintaa
on lapionut lentohiekan pois sen päältä
kallioilla.
Minä tulen suoraan sukuelinten
sodasta ja voin kertoa
se ei ole mikään rodeo missä
ilmaan viskatut stetsonit putoavat
takaisin karjapaimenten päähän.
Kaikki on uhanalaista kaikki.
Kukaan ei voi sanoa
asia on pihvi
ennen kuin on kohdannut
villiintyneen karjalauman rynnistyksen.
Sitä seuraa suuri hidas hiljaisuus
josta kiihotuksen kauppiaat
elämysmessuilla vaikenevat.
Sen autiutta ei kestä yksin ei kaksin
vaan on oltava täydesti yhtä.
Itse ylistän silloin sanatta kaikkivaltiasta
ekstaasin Sähköpaimenta.
Hän pyhintä hiljaisuutta suojelee.

Tämän todistukseni takaavat
pilkkaanne uhmaten:
Herännyt Uneksija.
Alati Utelias.
Intohimon Nuoli.
Hellyyden Paljastus
Palvova Kieli.
Vaarallinen Sydän
Sateena Myrskyyn Katoava.
He ovat suuria päällikäitä joiden
ihmeelliset teot tunnetaan hyvin.
Olen ratsastanut heidän rinnallaan
syvissä kanjoneissa
kummitussotureiden vartioimissa
ja kunnioitukseni on suuri.
Vielä ymmärtäisin jos olisitte vetäneet
surutta heidän nimensä lokaan
tässä panssaritunteiden hieromalaitoksessa
mutta ilotta...ilotta...
Minun tilitykseni oli monelle liikaa.
Älämölöä alkoi kuulua
tupakoitsijoille varatussa päydässä
istuvilta miehiltä ja
minihameisten dooristen
kiukusta pullistuvat reidet
venyttivät stayuppien suut ääriasentoon.
Vaalit olivat lähellä.
Siksi paikalla oli myäs yksi poliitikko
vastasyntynyttä vauvaansa näyttämässä.
Se väitti että olen etsintäkuulutettu
vitun hyvää elämää
terrorisoivien mielipiteideni vuoksi.
Televisio välkytti kuvia sodasta
kaukana meistä.
Yksi bilettäjistä sulki sen silmän.
Tuli painostavan hiljaista.
Telkkarinsulkija yskäisi
ja työnsi kätensä taskuun.
Silloin minä vedin.
Kaksi savuavaa asetta kädessäni
selvitin tieni saluunasta ulos
ja ratsastin pois.

Sitä tulitaistelua muistelen aina joskus
kun iltaisin tähtitaivaan alla sydänmailla
paistelen  papuja ja perunoita nuotiolla.
Vitun laista armahasta iloitsen toisinaan
muu käräjäinti  vajotkoon jo hornaan.
Oon lassonnut orin ja lainannut banjon
sillä mä soittelen iloksi kuutamon.
Jätän jumalalle koston on mulla vapaus.

- Kokoelmasta Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)

 

... --- ... --- ... --- ... (2020)

AGENDAT

Toksinen humanismi
Ekstaasin politiikka
Psykedeelinen estetiikka.

OBJEKTIT

Sähköiset käärmevirtaukset
Viisasten kivi
Valkoinen valo

TEAMI

Padma
Vajrayogini
Divine Dread




SLOGANIT

Makrokosmos on mikrokosmos
Puhtaat kädet puhdas mieli
Rauha on tulta

UTOPIA

Aristokraattisten anarkistien
ja ritarillisten rikkaiden teokratia.

HEAVY METALLIA (2004)

Deep Purple?
Ei.
Ei näin syvää sinipunahämyä olekaan.
Tämä on
MUSTAA
mitä näen
MUSTAA MUSTAA SURMAA.

Pärskin avuttomana myrkkyputouksen kuolassa
hajoten pirstaleiksi kosken kivikossa.
En kuten jäälohkare vaan kuin laine.
Uudestaan ja uudestaan rockaten.
A-osa.
B-osa.
Ja kertsi jossa joka sävel kirskuu
liekeissä käpristelevän ilmakitaran parahdusta.
Paloöljylle dunkaten
kielenkannat karrella
vedän tätä sooloa josta itse kaikkein vähiten diggaan.

Paholaisen
Musta Sapatti on jumalan kalenterissa työpäivä.
Mutta Herra ei puutu minun hukkumiseeni
hornan huokuihin.
Hän ei ole käynyt hengenpelastuskurssia
enkä minä osaa huutaa
Apua!
Kirkkaille Olennoille
puhtaan ekstaasin todellisuudessa
jonka olen nähnyt.
Tälläinen on nyt tosiasioiden yhtälö ja painajaisen proseduuri
joiden toteutuessa niitit neulotaan mun nahkaan.
Oi Lemmy Motörhead!
Mä en enää jaksa en jaksa
tanssia saapasnahkatornin
pelsepuubina
gorilloiden bileissä.
alvinstardustin vinyylin mustat
vetimet vällyinä.


Hiukset ja kynnet kasvaa ilman kasvattamista.
Siksi voi sanoa että en tee nyt mitään.
En mitään.
En voi.
Muuta kuin retkottaa raatona.
Kiehua ja hajota.
Minä.
Ideoiden jämiä imevä pohjamonni.
Minä.
Joka olen kuin blondi basisti Porista
suomalaisen kirjallisuuden bändissä.
No Sleep ´Till Hammersmith.
Ei todellakaan.
Aivoton melske mielessä on säikyttänyt unet etäälle.
Kyhjötän sohvalla kyynelkanavat tulehtuneina
kun pimeä suutelee suulle päivää
joka kainostelee.
Antaa vain vähän maistaa valoa.
Aamu on säkki missä pihan perällä
autotallin takana on reikä ohuelle säteelle.
Stairway to Heaven.
Led Zeppelinin ylösnousemus.
Hidas hidas.
Kuin Parlophonen nauha magnetofonissa
Häyryn huoneessa Vapaudenkadulla.
Siellä äänitettiin mulle hendrixit purplet zeppeliinit
plus bluesit ja biitlesit.
Musaa mahtui keloille enemmän kun annettiin pyöriä
hitaalla nopeudella.
Äänitteestä tuli silloin tumma ja kumea.
Jossain vaiheessa Häyry alkoi pyytämään tippiä äänityksistä.
50 penniä levy ja noin.
Ihan okei minusta.
Ja ihan okei aloitus Häyryn ekonomistin uralle.
Siitä tuli Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin talouspäällikkö.

Ei minua vaivaa se mitä kukakin on...
tai ei ole...
vaan se että itse olen nauha joka junnaa ympyrää
hitaasti ja huonosti soundaten.
Paranoid.
Se on kova levy.
Sisältää saatanasti synkkiä biisejä.
Olen kotistudiossa taltioinut niistä omia
versioita.
Nyt haluaisin lopettaa death metallistin urani.
Sillä tuotantoni on vain vanhan toistoa.
Basso kuuluu liian kovaa, miksaus on kehno.
En vain tiedä mitään ratkaisua tilanteeseeni.
Emolevyllä on kaikki tieto.
Enemmänkin.
Koko tietoisuus.
Mutta siitä ei ole apua kun kone on tiltissä.
Katselen ratkaisua, puhtaan energian tietoa
kuin panssarilasin takaa.
Minulla ei ole dynamiittia sen hajottamiseen.
Ainoastaan tämän runon sähkökitara ja fuzzi.
Niitä mä huudatan hälyytyksenä sielun pajasta
jossa raskas, miehen vereslihalle raastava kettinki
kaukaisena kunnian päivänä huhmaroitiin kruunuksi minulle
ja kaikille muille helvetillisille enkeleille.
Tästä pajasta on lähtöisin superihmisen
ylväänä korskuva tuska ja uhma
jonka tänään korvaa minusta ulos suhiseva
elonhengen pihinä.
Liekkini värisee vinosti goottiharhojen
ja munattoman sukkahousuheavyn
synkistelyn rajamailla
muovisissa
Kalmanyön kulisseissa.
Helvettikin on halpuutettu
mutta show on silti yhä rankka.

Koska kukaan ei vieläkään
taputa minulle
tämä olkoon viimeinen encore!
Ovathan kaikki ajatteeni pelkkää moskaa.
Illuusioiden kaatopaikalta
mieleen lentelevää roskaa.
Trashia.
Pälliä pirstovaa
silmät puhkovaa
emotionaalisen monsuunin metallista ikisadetta.
Se jyrää alleen ja raiskaa sarastuksen
kuin Metallica Iron Maidenin
raskaan sarjan örkkien painiottelussa
Valhallan stadionilla.
Ökö olo tuhoenne!
Se kuuluu väärinpäin veivattuna:
Enne ohut olo okö!
Näin minä nuotitan prognoosini
typeriksi salasanomiksi
joita kukaan ei kuule.
Näkymättömällä skitallani on
näkymätön ääni.
Jään yksin
tähän
lyhistyneenä äänettömyyden kakofoniaan.

LUPASIT OLLA IHMEELLINEN (2005)

Lupasit  olet ihmeellinen
ja syöksyit
synnytyskanavaan äitisi kohdussa.
Elämäsi traili vietti hurjasti
laskit sitä nahallasi
olit sinisissä aniliiniväreissä liukuva
emäksinen seikkailija.
Tunsit laajenevan ja supistuvan maailman
lähestyvän
voiman ja vastavoiman
ja iäisyyden kraatereista hulmusivat
liekkien viuhkat.
Polskit tulivedessä.
Uit kapeassa uumassa
ja myös valtavassa värikäytävässä.
Se veti sinua valkoiseen valoon.
Hapen sähkö humisi veressäsi.
Verenkuva omakuva.
ja siinä signeeraus jonka pyrstö
sinkosi sinusta huudon
valoon odottavaan.
Lupasit olla ihmeellinen.


Supistukset jatkuvat yhä ja
poltot
odotus
kuume
syöksy
äitisi planeetalla
jossa siemenet räjähtelevät mullassa
kun aamurusko on porkkananpunainen.
Maailmassa
jossa vapaus on syvyyksiiin vangittu
muukalainen.
Maan alla näet saa polttaa vaikka charasta
sytytellä cabunia siemenen kipinästä
juurtua tuhkaan
vapaasti
ehkä myös uhmaan
kuten Job
ja kiihdyttää ajatuksia hiukkastunneleissa
jotka risteilevät virastokortteleiden alla
lähellä viemäreitä.
Siellä sinua vastaan luikertelee
käärmeenä
ammoin sanelemasi kirjoitus.
Sen sihinän leimahdus sanoo:
Lupasit olla ihmeellinen
ja sen sileässä taljassa lukee sahalaitakirjaimin:
Mielen arkeologia
hautautuminen kaikkeen itsessään
ovat harrastuksia
joiden kanssa maistuu
vanhuuden piippu
ja polttohautauksen kitkerä savu
jonka tuuli hajottaa.
Mutta sinä lupasit  olet ihmeellinen
sotilas
ja seisot kevennettyä koko päiviesi määrän.

Tänään sinä sotilas
eversti myyrä
olet vajonnut
omaan vapauteesi niin syvälle
että tulet ulos sorasta pää edellä
pallon toisella puolella.
Siellä on sankareiden miekkoja
pystyyn haudattuina
varoituksina.
Sinä otat asennon
ja otat paikkasi
joka on ex-stasis. 
Se merkitsee
seisoa ulkopuolella.
Alastomana.
Säteilevänä.
Vuori takanasi näkyy lävitsesi
       olet läpikuultava
ja vesiputous vuoren kyljessä.
Miljoonat ideat valuvat vahvana
koskena ohitsesi
etkä välitä koskettaa pisaroita.
Et tahdo turmella mitään.
Samaistut siihen joka virtaa
joka supistuu ja laajentuu
joka kasvattaa kiemurtelevien kärsien
kaltaisia kasveja
joiden monitötteröiset kukat
       kuin sellofaania
räiskähtävät auki töristen
kuin hullut trumpetit
aamulla
yön suurten jamien yhä jatkuessa.

Lupasit olla ihmeellinen
ja olet.
Ilo räiskyy sinussa kuin siemen
kuumalla pannulla.
Sateenkaariraketit lähtevät silmistäsi
lentoon.
Sormesi
käsiesi kaaret
jalat
ja pää
hakevat pyhiä asentoja ja eleitä
ikivanhoja
muinaisia.
Olet monikasvoinen
sikiöjumala
Synnyt keskellä yötä
omaan taloosi.
Sinisenä kuin
Krishna.
Avaruus
sinun äitisi
musta  kuten on
ihana tuhotar Kali.
Kaikkialla
vallitsee syöksyvä tyhjyys. 

Sinä katsot huoneen poikki
tulee katkos.
Tulee ajatusviiva
ja menee.
Kali tanssii
Shivan rintalastalla
ja tähdet virtaavat hiljaa
ohimoittesi läpi.
Kammottavan suuri rauha
kivettää sinusta vuoren.
Sen onkalossa temmeltää
vesiputous.

Lupasit  olet ihmeellinen
ja olet.

                                                Runo kokoelmasta Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)
                                                               [kirjaa pieni erä vielä myynnissä]

yön ajan (2020)

yön ajan
olen keventänyt
identiteettiä

muistellut
kuinka joskus ratsastin kamelilla
neulansilmän lävitse

tieto asioiden tietäminen, gnosis,
ja vapaus ovat olleet
minun intohimoni  - desire

ajattelin uskoin kauan vielä
mitä nietzcshe kirjoitti,
nainen on totuus

otin siitä uskonnon itselleni

uskonnon olen pitänyt
sen sisältö on vaihtunut monta kertaa

nyt olen yön
keventänyt uskontoani
keventänyt identiteettiä

mikä jää niin desire
valoon
valo on pelastukseni

solutasolle saakka

valo vailla kilowattien painoa

yritän tietää
miten kaikki valo mahtuu humahtamaan
neulansilmän lävitse

olen keventänyt
identtiteettiä

enemmän kuin soluni
olen fysiikkani valokvantit
fotonit
ilman lepomassaa ja sähkövarausta

vaihtoehdot sille ettei ole enää olemassa:
täysi valoisuus
tai täydellinen näkymättömyys

yön ajan
olen keventänyt
identiteettiä

olen
yhä olen

Olen etuoikeutettu (2020)

Olen etuoikeutetu  koska nimeni on kirjoitettu elämän kirjaan
Olen etuoikeutettu koska en ole henkiolento, vaan minulla on fyysinen keho
Olen etuoikeutettu koska olen saanut kuulla Dharma-opetuksia
Olen etuoikeutettu koska minun on sallittu istua pyhimysten ja tietäjien tulilla
Olen etuoikeutettu koska ylhäiset demonit ovat halunneet vääntää kättä kanssani
Olen etuoikeutettu koska olen saanut kurkistaa Taikurin hihoihin
Olen etuoikeutettu koska olen nähnyt Jumalallisen Sulottaren hameen alle hänen tanssiessaan rintalastani päällä